97 Lauri Vainio

Kansallisuus
fin Suomi
Pelipaikka
DL
Pituus
187 cm
Paino
110 kg
Aiemmat joukkueet
Roosters
Ikä
27

Kotikaupunki: Helsinki

Sport-american-football-icon

 

 

Lauri Vainio aloitti jenkkifutiksen vuonna 2002, kun hän sai idean lajin kokeilemisesta ollessaan isänsä kanssa lenkkipolulla. Ennen jenkkifutista ”Late” oli harrastanut hieman koripalloa ja nyrkkeilyä, mutta lajit eivät olleet tuntuneet omilta. Ensimmäiset treenit Vainio kävi kokeilemassa Roostersin treeneissä Myllypuron liikuntamyllyn sählykentällä ja laji on siitä lähtien vienyt mennessään. Roostersilla oli siihen aikaan kaksi joukkuetta peewee-sarjassa, Raiders ja Redskins. Pohjois-Helsingissä kasvaneen nuoren miehen joukkueeksi valikoitui lopulta Roosters Raiders lähempien treenipaikkojen takia. Joukkueessa pelasi silloin myös Laten nykyinen joukkuekaveri Patrik Asén. Pelipaikoiksi valikoitui hyökkäyksen ja puolustuksen linjat silloisen pallonkantopainorajan vuoksi. Ensimmäinen jenkkifutiskausi päättyi tappioon SM-finaalissa juurikin Roosters Redskinsiä vastaan. Tappiosta huolimatta Late päätti jatkaa lajin parissa ja loppu onkin sitten historiaa.

Roostersia on syytetty erinäisillä internetin keskustelufoorumeilla muiden joukkueiden pelaajien, eritoten junioreiden, varastamisesta. En tiedä miten sellainen olisi edes mahdollista. Tätä väitettä ei voida kuitenkaan kohdistaa minuun sillä olen pelannut koko urani Helsinki Roostersissa pois lukien korkeakoulusarja.

Roostersin A,B,C ja D -junioreissa Late saavutti vuosina 2002-2010 useita SM-mestaruuksia, mutta mahtuu mukaan myös muutama karvas finaalitappio. Nuorten maajoukkuepaidassa hän esiintyi vuosina 2005, 2007 ja 2008.

Ensimmäisen Vaahteraliiga-kautensa Late pelasi vuonna 2007, jossa pelipaikaksi vakiintui puolustuksen linja. Vaahtereliiga-ura on ollut pienoista vuoristorataa, sillä matkalla hän on kokenut mahtavia hetkiä ensimmäisestä miesten Suomen mestaruudesta vuonna 2012 ja todella ikäviin hetkiin, kuten vuoden 2011 84-0 tappioon Seinäjoki Crocodilesille.

Paras saavutukseni toistaiseksi on kuitenkin vuonna 2014 saavutettu seurajoukkueiden Euroopan mestaruus, joka tosin päättyi osaltani Élancourtilaiseen yksityissairaalaan juuri tiukan finaaliottelun loppuminuuteilla rikkoutuneen pohjeluun takia.

Myös miesten maajoukkue on tullut Latelle tutuksi useamman vuoden ajalta. Hienoin kokemus leijonapaidassa koettiin vuoden 2014 EM-kisoissa Itävallassa.

Kauden 2015 Vainio päätti pitää taukoa Vaahteraliiga-jenkkifutiksesta. Jenkkifutis ei kuitenkaan jäänyt kokonaan, sillä syksyllä 2014 aloitetut maisteriopinnot Aalto-yliopiston rakennustekniikan laitoksella mahdollistivat pelaamisen yliopistojenkkifutis joukkueessa Aalto Predatorsissa. Predatorsissa kausina 2015 ja 2016 Late pääsi toteuttamaan salaisen haaveensa pelaamalla keskushyökkääjää sekä pelinrakentajaa. Käteen pelivuosista Predatorsista jäi yksi korkeakoulusarjan Suomen mestaruus. Tulevana lukuvuotena Vainio toimii seuran hallituksessa puheenjohtajana.

Nykyisin asustelen Länsi-Helsingissä avopuolisonsa kanssa, josta huristelen treeneihin vuoden 2002 Peugeot 307:lla. Olen pikkuhiljaa aloittelemassa diplomityönsä tekoa ja tarkoitus olisi valmistua ensi vuoden keväänä diplomi-insinööriksi. Peliä edeltävänä päivänä tykkää käydä syömässä laturiksi sushia. Erityisesti sushiravintola Fukun sushibuffet on ollut yksi suosikeistani (ei maksettu mainos).

Laten lempilämmittelyliike on coach Mikan lapapunnerrukset ja lempikäsimerkki APC Foxesin kehittämä Roosters-käsimerkki.