6 päivää! Käpylän oma poika Onni Juvonen jakaa ajatuksiaan siitä, miksi Vaahteraliiga 2020 on erityinen

Onni Juvonen #11 teki paluun viime kaudella Roostersin punaiseen pelipaitaan ja joukkue ei voisi olla tästä tyytyväisempi.

Farmasiaa opiskeleva Juvonen jakaa nyt kolme ajatustaan siitä, miksi Vaahteraliiga 2020 on monella tavalla erityinen.

  • Kotimaisten pelaajien poikkeuksellinen määrä kentällä. Pandemian takia asetetut matkustusrajoitukset ovat vaikuttaneet valtavasti suomalaiseen jenkkifutikseen, varsinkin Vaahteraliigassa. Importtien tuominen merten takaa, ja Euroopan ”riskialueilta” on rajoittanut useilla joukkueilla mahdollisuuksia tuoda import-statuksella pelaavia pelaajia. Lyhennetty kausi on myös varmasti kannustanut ainakin osaa joukkueista jättämään pois vahvistuksia ja luottamaan kotimaiseen pelaajamateriaaliin. Todennäköisesti kentällä tullaan näkemään paljon nälkäisiä, sekä näyttämisenhaluisia kotimaisia pelaajia. Uskon myös, että liigajoukkueissa tulee nousemaan tärkeisiin rooleihin jopa aiemmin täysin tuntemattomia nimiä, joka katsojan vinkkelistä on varsin mielenkiintoista seurattavaa.

 

  • Yksittäisten ottelujen merkityksen korostuminen. Aiempina vuosina liigassa on totuttu näkemään runkosarjan kärkikaksikon, ja sarjan muiden joukkueiden välillä huomattavaa kaulaa pisteissä. Tänä vuonna otteluiden vähäisen määrän takia jokainen ottelu on käytännössä playoff-matsi, eli pelikirjan sivujen säästelyyn ei ole varaa samalla tavalla kuin aikaisemmin, joten taskut tullaan tyhjentämään nopeasti ja varsin luovia ratkaisuja varsinkin hyökkäyspelissä tullaan näkemään. Lyhyt sarja voi myös johtaa pelaajien peluuttamiseen useammalla pelipaikalla, esim. puolustuksessa ja hyökkäyksessä, koska edellämainittu säästämisaspekti pienenee edellisvuosiin nähden. Sarjan lyhyys karsii myös mahdollisuuksia ns. merkityksettömiin otteluihin joita on totuttu varsinkin runkosarjan viimeisillä kierroksilla usein näkemään, joten runkosarja pysyy jännittävänä loppuun asti. Pelaajan näkökulmasta kauden lyhyys korostaa jenkkifutiksesta tuttua ”leave everything on the field” -asennetta, joka taasen tarkoittaa messevää ryskettä ja hienoja yksilösuorituksia. Kaiken kaikkiaan on siis odotettavissa ikimuistoinen liigakausi.

 

  • Jefukausi!! Maaliskuussa kaiken seuratoiminnan jäädessä tauolle pandemian takia vallitsi pitkään epävarmuus siitä, saammeko urheilua, saati jenkkifutista koko kesänä. Olemme varsin etuoikeutetussa asemassa, koska Euroopassa pelataan vain kourallinen kansallisia sarjoja, kansainvälisistä otteluista puhumattakaan. Tähän kouralliseen sisältyy kuitenkin Roosters ja Vaahteraliiga, josta on syytä olla varsin onnellinen. On hieno nähdä miten joukkueessamme pelaajat ovat jaksaneet treenata läpi kevään omatoimisesti, ja useat nuoret pelaajat ovat ottaneet jättiläisen harppauksia eteenpäin vaikka olosuhteet kehittymiselle eivät ole olleet parhaat mahdolliset. Hyvänä esimerkkinä syksyllä mukaan tullut Verneri Rainio, joka jakaa juoksupeleissä vihaisia blokkeja puolustajille ja kaveri tulee myös keräämään paljon jaardeja kiinniotoillaan. Puolustuksen puolelta, kesken viime kauden mukaan tullut Safety Walter Vasanoja on myös syytä nostaa esille, vaikka Walle onkin konkaripelaaja on hänen keskittymistä ja työmoraaliaan ihailtava, hän tulee varmasti tekemään isoja pelejä alkavalla kaudella. Tähän sopisi alle pitkä lista pelaajista jotka ansaitsisivat maininnan kovasta työstä ja asenteesta, jotka tuntuvat jo pitkään olleen Roostersin menestyksen kulmakivi Suomen laadukkainta valmennustiimiä unohtamatta. Parhaan kokemuksen jenkkifutiksesta saa tulemalla paikan päälle katsomaan kun kova työ kantaa hedelmää.

Teksti: Roosters Media/ Onni Juvonen

Kuva: Jarmo Vehkomäki